maanantai 13. heinäkuuta 2015

Parin vuoden hiljaisuuden jälkeen...

Välilehdellä  It´s me anonyymi lukija pohdiskeli puolisen vuotta sitten seuraavasti:
 
Jep, erohan sulle tuli. Niinkuin arvata saattoi ;)
VastaaPoista

Arvaus meni väärin. Blogin pitäjälle kuuluu tänä päivänä ihan hyvää, vaikka blogin pitäjä ei olekaan enää omista harrastuksistaan julkisesti kertonut. Ensimmäisenä syynä tähän oli valpas pikkusisko, joka tunnisti -  mutta joka kuitenkin on ymmärtäväisesti pitänyt asian omana tietonaan, vaikka hetken ounastelin, että hän ei siihen pystyisi. Eli käry kävi - mutta onneksi ei sen suuremmin, joten naimisissa ollaan edelleenkin - ja onnellisesti.

Ainoa asia, mikä elämässäni on muuttunut, on asuinpaikka. Pari vuotta sitten reissasin pikkusiskoni perässä maailmalla, mutta palasin vielä puoleksi vuodeksi Suomeen, ja sen jälkeen työelämässäni avautui tarjous, jonka myötä karistin koti-Suomen tomut kengistäni. Ulkomailla on nyt asuttu siitä lähtien.

Sitten kun täytän 60v (tai viimeistään sitten kun täytän 70v tai vaikka 80v), niin viimeistään siinä vaiheessa lupaan olla vaimolleni uskollinen, ja silloin se on ilmeisen helppo luvata, eikö vain? Mutta siihen asti nämä salaiset harrastukset varmaankin jatkuvat, koska rankka työ vaatii rankat huvit, muuten ei vaan jaksa.

Nyt ulkomailla asuessamme flaksi on käynyt aina vaan paremmin. Paikalliset naiset tässä maassa pitävät jostain kaukaa Skandinaviasta tullutta jotenkin eksoottisena, ja kokeilemisen arvoisena.

Koska en enää Suomen asioita niin kovinkaan usein tai aktiivisesti seuraile, on tämän blogin päivittäminen jäänyt, eikä se oikein tästä ympäristöstä käsin onnistuisikaan, voisin toki väkisin vääntää toisen osapuolen nimet ja tiedot suomen kielelle, mutta en ole sellaiseen jaksanut ruveta. Myöskään suomen kielen kirjoittaminen ei enää oikein suju niin nopeasti, mitä se sujui ennen.

Pidän kuitenkin blogin täällä netissä, enkä poista sitä, jos siitä vaikka on jollekulle jotain iloa tai apua.

Seikkailun iloa kaikille,

T: Veikeä Veitikka ;)




7 kommenttia:

  1. Kiva kuulla että oot takaisin, meinaatko jatkaa kirjoittamista?

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti ei ole nyt suunnitelmia jatkaa tätä blogia, vaikka Suomessa käynkin aina silloin tällöin, mutta ei sitä ikinä tiedä - jos muutan pysyvästi taas Suomeen tai muuten vaan päätän toisin, niin saattaahan tämä blogi joskus vielä jatkuakin...

    VastaaPoista
  3. Siis pitäiskö tässä merkinnässä näkyä nyt muutakin tekstiä kuin vain tuo anonyymin kommentti?

    VastaaPoista
  4. Kiitos anonyymille kommentista - tilanne yritetty korjata. Täältä ulkomailta näpytellessä teksti näyttää saman väriseltä kuin taustakin...

    VastaaPoista
  5. Jäitkö kiinni vai kerroitko loppujen lopuksi itse? Olen se joka niin ahdistui että mieskin ihmetteli mikä minua vaivaa. Vaikka emme koskaan tavanneet. Edelleen olemme yhdessä. En vieläkään tiedä mitä teen..

    VastaaPoista
  6. Hei Anonyymi,
    En ole jäänyt kiinni, enkä ole kertonut "loppujen lopuksi", enkä meinaa koskaan kertoakaan. Jotkut asiat maailmassa on vaan sellaisia, että ne on parempi pitää ihan vaan omana tietonaan... Lähtökohta minusta on se, että omasta elämästä pitää nauttia. Sitä ei kuitenkaan tarvitse omalla nimellään ja kovin laajasti mainostaa, jos siitä aiheutuisi jollekin toiselle paha mieli. Joka olisi täysin tarpeetonta.

    VastaaPoista
  7. Heh, täyttä puppua nämä jutut. "Sannan" kuvakin löytyy venäläiseltä sivustolta: http://chastnoe.pw/photo/557-lyubit_vipivat_pozirovat_goloy.html

    VastaaPoista