sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Epäonnea ja ystävyyttä

Ihan piruuttani panttasin tämän päivitykseni aprillipäivälle, vaikka samat tekstit olisin voinut kirjoitella jo paljon aikaisemminkin. Tässä nimittäin nyt melko pienellä aikaa useampikin blogin lukija on lähestynyt viestillä, että ihan viihdyttävää luettavaa, mutta taitaa kuitenkin olla yhtä suurta aprillipilaa ja kusetusta ja feikkaamista koko helahoito, ihan alusta alkaen. Että ei mitenkään eikä kennelläkään voi olla aina tuollainen flaksi ja muka niin hyvä mäihä, että kaikki ensi kertaakin esim. peppujuttuja kokeilevat naiset tykkäisivät siitä niin jumalattomasti.

No voe pyhä Sylyvi, sanottais varmaan Kuopion suunnalla tässä tilanteessa. Siis eihän mulla olis ikinä tullut mieleen pieneekään, että vastakkaisen osapuolen kiusaamiseksi ja lukijoiden pitkästyttämiseksi kirjoittelisin tänne kaiket illat tai päivät pitkät miten sain taaskin kaikilta naisilta pakit tai että miten jokin sekstailu ei sitten vaan tahtonut onnistua ei niin sitten millään. Mutta sattuuhan tätä aina välillä. Myös minulle. Ja joskus tulee useita peräkkäin niin että esim. iskee molemmin puolinen ujous siinä määrin, että mitään ei tapahdu. En nyt ole ottanut tavakseni niistä raportoida mitään, ja lyhimmillään se voisi olla pari lausetta tyyliin "Treffasin upean Marikan Sellon Chicosissa, syötiin hyvät ateriat, juteltiin mukavia ja Chicosista päätettiin lähteä Marikan luo ja alempaan kerrokseen tullessa hellästi suudeltiin muiden katseista piittaamatta (vaikka varattuja oltiin molemmat). Sitten poikettiin vielä Suomalaisessa kirjakaupassa ohimennessämme ja sanoin ehkä jotain sopimatonta - en tiedä - tai sitten Marika tulikin ihan muuten vaan katumapäälle ja totesi hyvin suoraviivaisesti, että vaikka se alkuperäinen ajatus miksi tänne tultiinkin häntä kovin kiinnostaisi edelleenkin ja jo ehkä lupasinkin lähteä meille jatkoille, niin ehkä joku toinen kerta... Olen pahoillani, mutta nyt ei tunnukaan enää siltä". Ja taas pussailtiin ja mentiin sitten eri suuntiin, ja sen jälkeen ei olla nähty eikä yhteyttä pidetty. Siis kyllä näitä tämän kaltaisia tilanteita sattuu itselleni tämän tästä, ensi ollaan voitu netin yli keskustella hyvinkin intiimit asiat hyvinkin perusteellisesti, sitten molemmat haluaa kokeilla sen ihan oikeasti, ja sovitaan tapaaminen, ja varmistetaan sille jatkopaikka siltä varalta että kemiat kohtaavat, ja molemmat sitä halutaan, mutta syystä taikka toisesta mitään ei sitten tapahdukaan. Ja jottei kukaan nyt kuvittele taaskin, että onpas maailma pieni, niin korostan että yllä olevassa ainakin Marikan nimi on keksitty juttu (en ole koskaan tavannut ketään sen nimistä), ja saattaa pieni hämäys olla myös tuo Suomalaisessa kirjakaupassa poikkeaminenkin.

Ja vähän ylläolevaan liittyen osa tässä blogissa olevista kuvista on ihan varmuudella feikkejä. Videoihin voi luottaa jo enempi, koska niistä ei ole feikkejä ainutkaan. Miksi sitten täällä on feikkikuvia joukossa? Ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin jotkut ovat tilanteeseen ja kertomukseen sopivia, olen poiminut ne siksi - mutta en ole muistanut ehkä mainita alkuperäistä lähdettä. En ole näitä omikseni kuitenkaan väittänytkään, enkä ollut ajatellut että joku saattaisi kuvia ominani pitää ja kun selvästi näkee, ettei ne sitä ole, sitten teilataan koko blogin luotettavuus. Toinen ja oleellisempi syy on oikean elämän läheltä-piti-tilanteet. Entä jos perästäpäin siellä Sellossa joku Marikan tuttu olisikin nähnyt sen että me siellä suudeltiin, ja oltiin sitä ennen syömässäkin pidempi tovi? Vaikka paikka piti olla riittävän etäällä ja nurkka pöytä perimmäisestä nurkasta valittu? No Marika varmaan kertoo, että paikalla oli kyllä yksi kolmaskin henkilö, joka oli just sillä hetkellä käymässä WC:ssä. Ja että kolmatta henkilöä odotellessa saatettiin ehkä suudella, mutta se oli sellaista ystävyys-pohjalta, eikä sisältänyt mitään seksuaalista latausta. Mutta okei, hän kyllä oli paikalla ja eräs tuttu sitten sen tyypin mukaan, ja siitä on ihan kuvat ja videotkin yhdessä netti-blogissa, jos kehtaat ja haluat lukea tarkemmin... No oikeasti mitään kolmatta henkilöä ei ollut. Mutta ynisevät videot ja feikkikuvat ja erittäinkin hyvin siihen tilanteeseen sopiva kertomus oli.

Toisella kertaa taas ulkopuolinen havannoitsija kuuli pelkkiä ääniä, ei voinut nähdä ketään, mutta käsittämättömän paljon oikeita arvauksia teki siltikin. Eli taas oli pieni pelko, että saattaisi tulla parisuhderintamalla pientä sanomista. Sattumalta kuitenkin joku oli sitten löytänyt netistä jostain blogista jonkun kertomuksen, jossa se samaan aikaan samassa paikassa ollut kertoi ihan kuvien kera, miten siellä oli tapahtunut.

Ja tosiaan helpompi on kertoa totuus kuin feikata sitä. Aina kun täällä on jotain feikkikuvaa aidoksi väitetty, niin joku "avulias" blogin-lukija on googlannut sen jostain toiseltakin sivulta ja kertoo reippaana muillekin, että hei - sillähän se sama kuva on ollut jo 5 vuotta aikaisemmin...

No - blogikertomusten ja feikkikuvien avulla (tai ehkä joskus pikemminkin niistä huolimatta) näistä kaikista tilanteista loppujen lopuksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä, enkä minä sen enempää kuin silloinen vastapuolikaan jäänyt kiinni, ja kaikkien parisuhde jatkuu ennallaan ja onnellisena.

Eräästä epäonnistumisesta voisin nyt tässä vaiheessa kertoa vähän yksityiskohtaisemmin. Pyysin siihen vastakkaiselta osapuolelta ihan luvan. Tai ainakin on lupa kertoa, että meillä ei seksi suju, ja saan kuulemma ihan itse ja omin sanoin kertoa mistä se ehkä johtuu. Kovasti on yritetty kuitenkin, niin kuin oheisesta kuvastakin ehkä jotain näkyy, valaistus ja kohdennus olivat vähän pielessä, mutta mielestäni jos ei onnistu seksi, niin tähän teemaan sopii hyvin se, että ei onnistu aina ne kuvatkaan, liike ja hämäryys yleensä häiritsevät, kas näin:

 
 
Mutta nyt seuraa siis jatkoa helmikuun edellisen päivityksen viimeiselle lauseelle "Ehkä olisi yksi juttu jo nytkin, mutta siitä on jo nyt sen verran aikaa kulunut, että en ala enää siitä kerrasta kirjoittamaan. Varsinkin kun itse mokasin yhden pikkujutun."
 
 
Kerrotaan nyt sitten hiukan tarkemmin, että mikä se sen kertainen juttu oli, ja millainen pikkumoka siihen liittyi. Seuraus oli silläkin kertaa se, että mitään ei tapahtunut, ja asiat jäi loppujen lopuksi aika pienestä kiinni. Olin siis ollut iltaa viettämässä erään 32v Tuulan kanssa (nimi muutettu). Käytiin ensin oluella, sitten syömässä, ja sitten mentiin Tuulan luokse. Juteltiin lisää, maisteltiin viiniä, katseltiin TV:tä, vaatteet väheni, ja lopulta siirryttiin makuuhuoneen sängylle puuhastelemaan. Olin luvannut tuoda kaikki liukkarit, kondomit yms. mukana mitä tarvittaisiin. Ja kauhukseni huomasin, että pahvisessa säilytyskotelossa olleita kondomeita ei sitten ollutkaan. Omasta mielestäni niitä olisi muutama vielä pitänyt olla, mutta ehkä ne oli jossain vaiheessa pudonneet jonnekin. Tuula oli tiukkana ja hyvä niin, eli ilman kondomia ei tapahtuisi mitään, ja tietysti sormi- ja kielileikkejä olisi voitu vielä jatkaakin, mutta Tuulakin halusi, että jotain muutakin voisi jo tapahtua... Joten eipä siinä sitten muuta kuin housut jalkaan, paita päälle ja takkia niskaan ja läheiseltä R-kioskilta kumiesineitä hakemaan. Onneksi oli ihan kävelymatkan päässä. Yllätys oli takaisin palatessani suuri, kun rimpautin Tuulan ovikelloa niin hän oli sillä välin käynyt suihkussa ja pukeutunut. Ei kuulemma haluttanut enää, meni fiilikset sillä välin pois. Joten juteltiin hetken verran vielä lisää, ja sitten lähdin kotiin. Eli näinkin pienestä mokasta joskus johtuu, että asiat jää kesken. En saanut itse juuri mitään, eikä saanut Tuulakaan (jos ei hän sitten sormeillut itsekseen sillä välin kun oli kauppareissussa tai tarkemmin R-kioskilla). Sähköpostikeskustelut kuitenkin meillä jatkuivat ja Tuula oli pahoillaan, mutta yritin lohdutella, että joskus vaan halut voi mennä, eikä sille mitään sitten voi. Jos ei sillä hetkellä tunnu siltä, turha sitä on sitten väkisinkään yrittää, eli siirretään johonkin sopivaan hetkeen. Ja näin me tehtiin. Tapasin Tuulan uudestaan ihan jo seuraavalla viikolla.
 
Vaikka me molemmat tykkäämme peppujutuista (sellaista hetkestä tuo ylläoleva kuvakin, sikäli kun siitä ylipäätään mitään selvää saa - siis tässä noin viikko sitten tämä kuva otettu Tuulan kotona), niin ekalla tapaamisella keskityttiin kuitenkin ihan muihin juttuihin, eli G-pisteen etsimiseen. Toki minulla kädet vaelteli myös pepun puolelle, mutta Tuula ilmoitti hyvin jämäkästi, että tällä kertaa sinne ei ole mitään asiaa, ehkä joku toinen kerta sitten. Eli jatkettiin G-pisteen etsimistä. Se nyt yleensä on aika helppo löytää. Mutta syystä tai toisesta en minä mitään löytänyt. Sen pisteen sijainti, koko ja herkkyys tietysti vaihtelemat eri naisilla, mutta löytymättä se silti jäi, vaikka Tuula oli käsittääkseni ihan lähellä orgasmia hyvin pitkän aikaa, mutta saamatta kuitenkin jäi Tuulallakin. Hän on vielä siinäkin suhteessa useimmista naisista poikkeava, että Tuulalla on hyvin herkkä klitoris. Hän reagoi sen kautta hyvin nopeasti ja voimakkaasti, mutta se myös "ärtyy" nopeasti eli tulee tavallaan kosketus araksi. Ja silti nainen ei aina lämpene niin nopeasti, että ehtisi sitä kautta tulemaan. Ja kun klitokrikseen ei voi koskea enempää, G-piste on hukassa - ja kuitenkin naisen orgasmiin haluttaisiin päästä, niin mitä sitten voidaan tehdä? En minä ainakaan tiedä. Koen olevani voimaton. Tai sitten minä en oikeastikaan osaa mitään. Ei kait tässä tilanteessa enää oikein muita vaihtoehtoja ole jäljellä, kuin jatkaa G-pisteen etsintää. Kai se joskus löytyy? Tai sitten ei. Omasta mielestäni Tuulalla on myös toinen lukko, joka pitäisi ensin saada avattua. Mutta en ole onnistunut vielä siinäkään. Tuula on eronnut, ja kokenut kovia miesten taholta, pitkäaikainen aviomies kohteli häntä aivan hirvittävällä tavalla. Aika pitkään hän sitä kuitenkin oli kestänyt, mutta lasten takia kait jatkoi parisuhteessaan aika pitkään. Kunnes sitten erosi. Ja päätti, ettei enää koskaan koske miehiin pitkälllä tikullakaan, paitsi no - ehkä tästä periaatteesta on nyt talven ja kevään aikana hiukan tullut lipsuttua, mutta toistaiseksi hyvin heikolla menestyksellä. Ymmärrän kyllä, että joskus voi lukkiutua pitkäksikin aikaa ajattelemaan niin, että kaikki miehet ovat läpeensä mätiä ja pahoja, mutta joskus tästä pitäisi päästä irti, ja oppia taas nauttimaan elämästä, ja unohtaa menneet ja katsoa tulevaisuuteen...
 
No, meille on Tuulan kanssa kehkeytynyt aika syvällinen ystävyys, keskustelemme aika luottamuksellisistakin asioista, joihin seksi ei liity mitenkään, mutta seksiä - ja pariin kertaan myös peppuseksiä - ollaan kyllä harrastettu siinä sivussa, ja harjoituksia jatketaan. Tästä voi tulla pitkä urakka, mutta uskon että jossain vaiheessa vielä maaliin asti päästään. Tuula on hyvin herkkä ihminen, myös henkisesti - ja kyllä hän itse itsensä kanssa touhutessaan saa orgasmin hyvinkin helposti, mutta miesten kanssa - sikäli niitä nyt on muutamaan vuoteen enää ollutkaan, niin asiat eivät vaan enää suju. Näin hän on itse kertonut, ja varmaan pitää paikkaansa. Mutta tarinan olisi voinut kertoa paljon lyhyemminkin, ihan vaikka kahdella sanalla - tämä oli tarina epäonnesta ja ystävyydestä. Seksi ei suju meidän kesken vieläkään, mutta hyviä ystäviä olemme. Myös housut jalassa.
 
Ja eikä tässä tietenkään kaikki. Tulee niitä rukkasia koko ajan muutenkin, ja joskus myös itse kieltäydyn. Jälkimmäisestä jutusta esimerkkinä sellainen, että vaimoni täytti pyöreitä vuosia jokin aika sitten. Niitä juhlittiin monena kertana ja erilaisin kokoonpanoin. Kerran vein autokuormallisen vaimoni hyviä ystäviä yöllä koteihinsa, kun kello oli sen verran että bussit ja junat eivät kulkeneet, ja viikonlopusta johtuen taksia oli vaikea saada. No, onneksi olin selvin päin, eli ei siinä mitään - lähdin sitten ajamaan rouvat kotiinsa. Hyvin se booli irroittikin keskustelut, ja hilpeitä juttuja ja naurua riitti koko matkaksi. Kun rouvat jäivät kukin vuorollaan kotiosoitteisiinsa, niin lopulta etupenkille yksin jäänyt luuli kait tilaisuutensa koittaneen, ja käänsi heti jutut seksin puolelle, kun oltiin hänen kotiinsa ajamassa. Hän kuulemma oli yksin kotona, ja tiesi että myös minulla olisi hyvää aikaa, kun vaimoni oli lähtiessämme kertonut menevänsä jo nukkumaan, mutta oli iloinen että minä jaksaisin vielä ajaa vieraat kotiin. Juttu lähti liikkeelle siitä, mitä oma vaimoni oli kavereilleen kertonut meidän seksielämästä. Siis voi hyvä jumala, en olisi ikinä kuvitellutkaan, että naiset voi olla niin ronskeja, mutta näköjään ihan samoja juttuja on naisillakin, mitä on meillä miehillä. Ja seuraava liike oli se, että vaimoni ystävätär siirsi kätensä reiteni sisäpinnalle, jossa jo äskeisistä jutuista johtuen olikin hyvin alkanutta jöpötystä, ja nyt kuulemma pitäisi kokeilla, että onko se oikeasti niin kestävä, mitä vaimoni oli aina välillä kehuskellut.
 
Minulla on kuitenkin kaikkien erehdysten ja harhapolkujen jälkeen sellainen periaate, että salaiset seksisuhteet on oma asia kaikista muista erillään ja ystäväpiirin upeisiin naisiin tai työn tai harrastusten kautta tutuiksi tulleisiin en koske. Ja lisäksi vielä mielessä kävi se sekin, että mistä minä voisin tietää vaikka kyseessä olisi ollut ansa? Eli jos olisin ollut suostuvainen, ehkä viime hetkellä vaimon ystävätär olisikin todennut, että ei sittenkään, alkoi väsyttää ja alkoi särkeä pää ja huomenna pitää herätä, mutta kiitos kiinnostuksesta - ja olisi sitten vienyt terveiset eteenpäin vaimolleni, että jos joku nainen vähänkin flirttailee, niin kyllä se teidän Veikeä Veitikka olisi heti ollut suostuvainen. Siitä olisi varmaan tullut kotona kovasti sanomista, että onko oikeasti noin? Kun kyllä tähän "hyvään kestävyyteen" sellainen totuuden siemen sisältyy, että jos on aikaisemmin illalla jo saanut jossain muualla, ja sen jälkeen harrastetaan vielä myöhemmin samana iltana seksiä vaimon kanssa kotona, niin toki se kestää aika kauankin, ennen kuin laukeaa toisen kerran samana päivänä. Mutta siitä vaimoni vaan tykkää. Kovastikin. Plus että uudet seksikokemukset aina piristävät muutenkin, eli yleensä on jo kotiin tullessa hyvällä tuulella. Hyvän tuulisuus tietysti tarttuu aina toisiinkin.
 
Ja kun nyt näin hyvään vauhtiin pääsin, niin samaan syssyyn muutama lisää... Kerran - siitä on jo useita vuosia- törmäsin netin kautta Eijaan (nimi muutettu). Nettitreffailu päätyi seksiin erään tapaamisen päätteeksi, ja molemmat poistuivat omille tahoilleen hymyssä suin ja hyvin tyydytettynä. En olisi iki päivinä osannut kuvitellakaan, mitä lukee seuraavassa Eijan sähköpostissa. Alku oli ihan looginen - eli kiitos uusista kokemuksista ja hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta, ja niin edespäin, mutta hämmästykseni oli suuri, kun viesti päättyi kovaan palautteeseen, että eihän mulla ollut kuin ihan keskikokoinen varustus ja ihan keskitason osaaminen ja hän kun oli odottanut niin paljon enemmän! Ja että kiitti vitusti, ja toivottavasti ei nähdä enää koskaan! Siis täh? Jos haluaa, että joku juttu jätetään ihan vaan siihen yhteen kertaan, niin kai sen voisi kauniimminkin sanoa? Mutta yksi tapa se kait on päättää asiat sitten näinkin. Tosin tällaista on sattunut ainoastaan ja vain kerran.
 
Ja toki minäkin saan aina osani kovasanaisista rukkasista esim. ravintolaympäristössä. Ei ole montaakaan viikkoa siitä, kun lähestyin erästä upeaa ja viehättävän näköistä naishenkilöä, tarjosin baaritiskillä drinkin, juteltiin hetki mukavia, sitten drinkit oli juotu ja ehdotin että tilataanko uudet ja siirrytään samalla just vapautuneeseen pöytään istumaan, niin vastaus oli hyvin yllättävä ja tyly. Siis että vittu tämä on ihan skeida paikka, ja juuri sinun tapaiset tyypit ei ikinä eläissään naista saa, ja ihan turhaan siinä nytkin mitään yrität, hän lähtee himaan. Ja lähti. En uskaltanut edes kysyä, että jos kerran tämä oli "niin skeida paikka", niin miksi hän sitten itse oli tänne tullut?
 
Eli ihan normaalia arkielämää minäkin vietän, ehkä 5% kaikista miehistä on "niin komeita", että he saisivat ihan kenet naisen tahtovat. Mutta minä en kuulu siihen joukkoon. Itselläni - ihan normaaliin tapaan - välillä onnistaa, välillä ei. Ja välillä kemiat kohtaa, välillä ei - sehän on ihan luonnollista, eikö vaan? Siis joku on sanonut, että kaikki saavat ja kaikille annetaan, mutta kaikki eivät saa kaikilta.
 
Itse saan myös tähän blogiin liittyen aika paljon sähköpostia. Niistä selvä enemmistö, yli 95% on valtavan positiivisia. Sitten joskus tulee myös vähän ikävää viestiä väliin, en niihin aina edes vastaa mitään, tai sitten vastaan blogin kautta yleisesti kaikille. Kiitän kuitenkin kaikista viesteistä ja toivon saavani viestejä jatkossakin. Ja jos et pidä tästä blogista, niin toki senkin saa kertoa.
 
Muista harrastuksista ja työelämän kiireistä johtuen en aina ehdi ihan heti vastailla heti, mutta pienellä viiveellä kaikkiin asiallisiin viesteihin olen aina vastaillut. Joten jos on jotain kysyttävää jaan omat kokemukseni muidenkin käyttöön ihan mieluusti. Se ei ole minulta pois. Pikemminkin päin vastoin. Monesti tämän blogin kautta alkanut keskustelu on saattanut johtaa ihan live-kohtaamiseen oikeassa elämässä, ja niistä sitten tarkemmat raportit joskus tuonnempana. Jos se vaan vastapuolelle sopii. Kaikki eivät halua asioista kerrotavan julkisesti, eivät varsinkaan jos elävät onnellisesti parisuhteessa ja aikovat elää jatkossakin, jolloin turhia riskejä ei välttämättä kannata ottaa. Siis siinä mielessä, että ensin hankkii omin luvin uusia kokemuksia, ja sitten vielä kertoo niistä netissä, ehkäpä vielä videoklipsin kanssa... Tosin jotkut taas nimenomaan tykkää siitä, että kamera on läsnä, ja sen kautta voi itsekin jälkeen päin nähdä miltä näytti ja kuulosti se hetki, jolloin oma kontrolli oli aivan tipotiessään...
 
Hauskaa alkavaa kevättä ja iloista seikkailumieltä.
 
Niin... Ja nyt sitten aprillipiloja tekemään. Ellei tämä ylläoleva blogipäivitys jo ollut sellainen? :-)
 
 


1 kommentti: