Bongasin jokin aika sitten netistä Pleieri-blogin (
http://pleieri.blogspot.fi/), joka on antanut paljon ajattelemisen aihetta ja pysäyttänyt funtsimaan asioita itsekin. Ehdoton fakta on se, että Pleieri-blogin kirjoittaja osuu hyvin usein hyvin napakasti naulan kantaan, ja blogi on omassa sarjassaan ehdottomasti paras mihin olen törmännyt ikinä. Blogi myös päivittyy kiitettävän usein. Silti olen itse kuitenkin sitä mieltä, että yhtä ainoaa totuutta ja oikeaa menettelytapaa ei ole tässäkään asiassa, ja joissakin asioissa itse olen toiminut täysin eri tavalla, ja silti olen pärjännyt ihan hyvin. En aio muuttaa omia tapojani, jotka ovat itselleni luontaisia.
En nyt ala tässä toistamaan kaikkea Pleierin kirjoittamaa, koska hän on kirjoittanut ja kiteyttänyt asiat varsin hyvin, ja tehnyt tarkkoja havaintoja. Sen sijaan kerron omista vaihtoehtoisista menettelytavoista. Lisäksi listaan ne muutamat asiat, joista olen samaa tai eri mieltä. Kaikesta muusta olenkin sitten Pleierin kanssa suunnilleen samaa mieltä. Päätäni nyökytellen olen hänen tekstejään lueskellut... Että joo, noinhan se menee ja itse asiassa juuri noin se vastapuoli (omasta näkökulmastani nainen) saattaa juuri sillä hetkellä toimia tai ajatella.
Missä kohdin sitten itse toimin ja omasta mielestäni voisi toimia toisin mitä Pleieri blogi ohjeistaa? Ensimmäinen ja ehkä ainoa kohta josta olen kovastikin eri mieltä on päivitys
puhumisen haitallisuudesta. Siis itse olen perusluonteeltani aika puhelias. Tekstiä tulee kuin Runebergiltä niin suullisesti kuin kirjallisestikin. Eikä keskustelussa kiusallisia hiljaisia katkoksia yleensä synny. Ja jostain syystä monet naiset vaan tykkää mun jutuita. Väittäisin, että mies joka saa puheillaan naisen nauramaan, saa naiselta ihan mitä tahansa.
Mutta silti myönnän ja korostan, että ei tämäkään kirjoitus Pleirin blogin pitäjältä suinkaan mikään hutilyönti ollut. Mutta tässä siis toimii myös vaihtoehtoinen menettelytapa. Osa naisista nimenomaan haluaa ja tykkää kuunnella tarinoita, ja hyvä tarinaniskijä ja "amatööri-tilannekoomikko" on aina tervetullut myös bileisiin. Ihan niin kuin vaan varmistamaan se, että bileissä ei tule kellekään tylsää...
Mutta aivan niin kuin Pleieri kertoo, myös oman havaintoni mukaan kaikki (varsinkaan ihan nuoret) naiset eivät jaksa turhia höpötyksiä kuunnella, joten Pleieri on varmuudella myös osittain oikeassa. Naiset ovat siis erilaisia. Tämä pitää muistaa myös seksin aikana. Se mistä yks tykkää - se ei aina sovellu toiselle sellaisenaan. "Pelimiehen" on osattava aina mukautua tilanteen mukaan.
Edelleen omasta mielestäni outo linja jatkuu, kun Pleieri kirjoittaa että
"Anna naisen keskittyä hyvään ulkonäköösi äläkä puhu juuri mitään." Siis okei - ymmärrän hyvin mitä Pleieri tavoittelee: antaa naisen mielikuvituksen laukata. Eikä sitä tohdi häiritä millään tavoin, vaan antaa naisen "saalistaa itse". Mutta hei - tässä on vaaran paikka, eli niin kuin Pleieri itsekin toisaalla (siis
tässä linkissä ) toteaa, että nainen ei juuri koskaan tee aloitetta, ja miehen pitää olla aktiivinen ja omasta mielestäni nainen ei paljoakaan piittaa hiljaisesta tuppisuusta, jonka hän kuvittelee olevan ujo peräkammarin poika. Tai jos kohde on komea, sitten nainen kuvittelee, että se mies on itseään täynnä, kun ei mitään puhu hänelle. Mutta reipas ja iloinen puhe miehen suunnalta yleensä murtaa jään. Ja taaskin Pleieri on oikeassa siinä, että miehen pitää ajatella ennen kuin puhuu. Jos puhuu ensin ja ajattelee vasta sitten (siis päästelee sammakoita suustaan), niin sitten tietysti tilanne on pilattu, niin kuin Pleieri on itsekin terävästi havainnoinut.
Puhumisen haitallisuutta käsittelevässä kirjoituksessa Pleieri osuu osassa kirjoitustaan myös napakasti naulan kantaan, eli itse toimin täysin samoin kun Pleieri-blogin pitäjä kirjoittaa että
"treffeillä aloitat heti fyysisen kontaktin tilanteeseen sopien, etkä peittele halujasi..." - ja totta! Itse käytän myös ns. "sanatonta viestintää", eli kosketus tyyliin otamme drinksut, tulen ihan viereen (yleensä turvaetäisyys ventovieraan kanssa on jopa metrin luokkaa, ja jos nainen päästää ihan kylkeensä kiinni, se on aina hyvä merkki), ja siitä voi sitten siirtyä vaikka silittelemään naisen selkää, kun nainen istuu kainalossa. Jos on pitkät hiukset pitkin selkää, niitä voi haroa siinä samalla. Sitten jossain välissä tulee väistämättä lämmin katsekontakti puolin ja toisin. Siitä nappaan heti kiinni, koska se johtaa suutelemiseen. Sen jälkeen tapahtumat etenevät yleensä vauhdilla. Omaa kättään voi suutelemisen aikana liikutella paljon rohkeammin ja voimakkaammin. Käsi ei kuitenkaan tässä välissä saa lipsua yhtään. Ainakin itse jätän ensikontaktin aikana ainakin tissit ja jalkovälin rauhaan. Perseestä pystyy pikkuisen puristelemaan, mutta baarissa tämän enempään ei ole edes varaa, jos ei istuta perähuoneen pimeässä loosissa. Muuten alkaa keräämään kiusallisia katseita ympärillä olevilta...
Toinen asia, jossa toimin eri tavoin miten Pleieri kirjoittaa omassa blogissaan (ilmeisesti hän myös ajattelee samoin?) on kohtelias kielen käyttö. Itse en edes anonyymina kirjoittele tänne omaan blogiini mitään "lihavista rumista naisista". Nämä sanat eivät kuulu omaan sanavarastooni ollenkaan. Eikä maailma muutenkaan ole niin mustavalkoinen, mitä Pleieri ehkä antaa ymmärtää blogipäivityksessään
http://pleieri.blogspot.fi/2013/05/ruma-lihava-nainen.html .
Komppaan täysin ko kirjoitukselle tullutta kommenttia, jossa anonyymi lukija kommentoi näin:
"Koska "rumat ja lihavat" voivat olla hyviä sängyssä ja sinut ruumiillisuutensa kanssa - mikä ei aina toteudu laihempien ja laitetumpien kohdalla." Itselläni on ihan samansuuntaisia kokemuksia. Lisäksi itse tiedän mille tasolle oman rimani asetan. Minulle ainut asia ei ole ollenkaan se ulkonäkö, joka toki auttaa puolin ja toisin silloin kun on seikkailuseuraa hakemassa. Mutta sen jälkeen moni muu asia ratkaisee jo paljon enemmän, että onko seksikokemus hyvä ja haluaako ehkä uusintaakin vielä. Omasta mielestäni moni nainen ajattelee ihan samalla tavalla? Toki hyvä ulkonäkö on aina plussaa, ja koskaan siitä ei voi olla mitään haittaa. Tämä vielä korostuu varsinkin lyhyissä ja etenkin yhden yön suhteissa, mutta kaikissa tapauksissa myös luonne, käytös, puheet, ulkoinen olemus eli ns. "kemiat" ratkaisevat paljon enempi. Hyvän näköinen tyyppi - olipa hän sitten mies tai nainen, voi olla myös itse asiasta tietoinen ja niin paljon itseään täynnä, että fiilikset menee toiselta jo siinä vaiheessa.
Mutta enemmistöhän meistä on ihan tavallisen näköisiä (sellaiseksi arvioisin myös itse itseni). Näitä ääripäitä eli "lihavia ja rumia" (itse käyttäisin sanavalintoja hieman pyöreä ja "ei-aivan-missiainesta", mutta samasta asiasta siis puhutaan kuitenkin), tai toisessa ääripäässä Pleierin lanseeraama "kympin nainen", niin näitä molempia ääripäitä on itseasiassa aika vähän. Maailma ei siis todellakaan ole mustavalkoinen tässäkään kohdin.
Paljastan tässä kohtaa nyt omia taustojani sen verran, että olen ollut käytännöllisesti katsoen koko aikuisikäni naimisissa aina 21 ikävuodesta eteenpäin. Nyt on toinen vaimo menossa. Toinen vaimoni on missikisojen finalisti (ei päässyt kolmen parhaan joukkoon eikä edes lehdistön suosikkitytöksi, mutta finalistiksi pääsi kuitenkin. Vuosilukua en nyt tietenkään kerro tässä kohtaa). Ja toki seksi on miellyttävää kauniin naisen kanssa ja kaunista naista on kiva näyttää kavereillekin ja on mukava liikkua edustustilaisuuksissa. Ei tarvitse ainakaan puolison ulkonäköä yhtään hävetä.Eikä tässä mitään, mutta totuus on kyllä valitettavasti sellainen, että monta kertaa paljon parempaa seksiä olen saanut kodin ulkopuolella kuin kotona. Ja näillä salaisilla seikkailuillani vastapuoli on ollut ehkä hieman pyöreähkö (niin kuin suomalaiset naiset yleensä on) ja ehkä ei aivan missikisa-ainesta, mutta he ovat sinut oman kroppansa kanssa. Monet ovat olleet helvetin hyviä seksissä. Missään nimessä ei voi väittää että kaikki naiset olisi lihavia ja rumia, jos ei ole "ihan missiainesta". Ja kun seksi on pirun hyvää, silloin sitä haluaa molemmat myös uudestaan ja uudestaan. Pisin salasuhde itselläni on kestänyt liki 5 vuotta, ja molemmat olimme ja olemme yhä onnellisesti naimisissa kumpikin omilla tahoillamme. Tämä pitkäksi venähtänyt salasuhde varmaan jatkuisi yhä edelleenkin, ellei toinen osapuoli olisi muuttanut työnsä perässä toiselle puolelle Suomea. Sitä se valtiovallan hajauttaminen ja maaseutukaupunkien elinvoimaisuuden varmistaminen aiheuttaa :-( ...sanonko että perkele...).
Puuttumatta nyt nippelitasolla mihinkään yksittäiseen kirjoitukseen, niin itseäni - ja myös yhtä toista Pleieri-blogin (ilmeisesti naislukijaa ?) jäi mietityttämään sellainen asia, että miksi ihmeessä täytyy pitää näin kovaa kiirettä sen saamisen kanssa? Siis esimerkkinä nyt vaikkapa se baariympäristö, niin nyt jos lähtee baariin, niin onko pakko saada jo samana iltana? Miehelle reipas etenemisvauhti kait sopii aina, mutta nainen lämpenee useasti paljon hitaammin. Torjutuksi tulemista tapahtuu aina ja kaikkialla, eikä kenenkään kannata eikä pidäkään siitä lannistua. Vaan aina kun saa pakit, pitää jaksaa yrittää uudestaan. Sillä strategialla menestyy loppujen lopuksi aina.
Omasta mielestäni ja myös erään Pleieri-blogin toisen lukijan mielestä paljon parempi strategia on koota itselleen ns. "valmis haaremi", jolloin joltain suunnalta saa aina. Jos ei saa - sitten voi etsiä uutta, kas näin toimii tämä toimintamalli:
http://prepeptuaparisuhde.blogspot.fi/.
Preptualla on myös hyvää pohdintaa siitä, että miten saa haaremin pysymään koossa, siinäkin tilanteessa että haaremiin kuuluva nainen oivaltaa, että rinnalla on muitakin naisia? Itse sanoisin että hyvä seksi koukuttaa aina. Niksit siihen kannattaa opetella. Ehkä tästä omasta blogistanikin saattaa löytyä jotain osviittaa tähän suuntaan? Ja siihen päälle vielä hyvä käytös, hyvä supliikki, "perusasiat kunnossa", ulkonäkö hoidettu yms, yms, niin kyllä se haaremi vaan pysyy koossa. Ja jos joku yksittäinen haaremin jäsen lähtisikin pois, niin mitäs sitten? Jos loput jää, niin menetystä ei juurikaan huomaa, ja sen voi paikata etsimällä tilalle jonkun uuden. Sen uuden etsimisessä monikin Pleier-blogissa oleva ohje voi olla suureksi avuksi. Haaremi-systeemi myös mahdollistaan miehelle useampia seksikertoja saman naisen kanssa, sekä siihen liittyen uuden kumppanin paremman opettelun. Silloin seksistä saa enempi irti, sekä mies että nainenkin. Omasta mielestäni Preptuan havainto oli hyvä, ja sitä mallia käytetään paljon. Ja siinä mallissa kiire ei ole ongelma, eli myös Pleierin kategorioissa "kyllä - ehkä - ei" -naiset niin myös kaikki ne "ehkä" kategoriaan kuuluvat naiset ehtivät hyvin mukaan, eli aikaa lämmetä on aivan tarpeeksi. Ja silloin Pleierin mainitsemat prosentit 94% vastaan ja 6% puolesta paranevat aikalailla.
Nämä prosentit muuten ymmärsin ensilukemalta vähän väärin. Siis jos keskiverto baarista haluaa naisen sänkyynsä, niin ihan varmasti se vaatii tuon 20 treffauskertaa, eli vain 5-6% naisista on ns. "heti valmiita" viettämään ns. "laatuaikaa" ja ihan samantein. Loput vaatii kypsyttelyä kauemmin ja osa ei suostu koskaan. Ne jotka eivät suostu koskaan, niin syyt on selostettu aivan oikein ja erittäin kattavasti Pleierin blogin puolella,
(tässä linkissä) .
Lisäksi tämän saman blogipäivityksen (
tässä linkissä) yhteydessä tuli jälleen kerran esille tuo Sannan tapaus (
tässä linkissä ), jossa siis väitän harhautusmielessä jutussa olevia kuvia aidoiksi. Mutta feikkejä ne on, aivan kuten jotkut nokkelat lukijat ovat osoittaneet, niin kuvien osalta väite on täyttä potaskaa. Ja se harhautus meni siis tältä osin pieleen (linkattiin että netissä on muuten yksi juttu joka sopisi tiettyyn tilanteeseen, ja kuvilla yritettiin osoittaa että henkilö olisikin ollut ihan joku muu). No, onneksi siitä läheltä-piti-tilanteesta selvittiin sillä kertaa ihan muutenkin (kun kerran kukaan ei nähnyt mitään, vain ääniä oli kuultu ja sehän ei todista mitään).
Tässä mielessä tämän yksittäisen jutun voisi ihan vaikka poistaakin tästä blogista (koska omasta mielestäni muissa kertomuksissa ei ole mitään ongelmaa, ja jos olisi - kaipa Pleieri(kin) olisi sen sitten kertonut, aivan kuten muutkin lukijat tuovat esille, jos joku ei pidä paikkaansa?).
Mutta oivalsin kuitenkin, että nimimerkki "Sannan" tarina on ehkä mun ainut pelastusrengas, jos tämä blogi lipsahtaa jotain kautta oman lähipiirin tietoon. Ongelmiahan siitä tulisi väistämättä. Parisuhde menisi karille ja todennäköisesti bisnekset myös. Eli suomea puhuvan maailman voisi jättää heti taakseen. Ei se silleen haittaisi, olen ennenkin viettänyt paljon aikaa ulkomailla. Paluu sinne ei olisi mahdotonta nytkään, jos omat hölmöilyt siihen johtaa. Siinä mielessä tämä oma blogini olisi itse asiassa viisainta poistaa heti ja kokonaan, ennen kuin vahinko sattuu. Mutta "Sannan" tarinan avulla voin taas yrittää väittää, että koska se ainakin on täyttä feikkiä, niin todennäköisesti sitten koko blogi on pelkkää mielikuvituksen tuotetta, ja oikeassa elämässä ei ole tapahtunut yhtään mitään... Uskoiskohan joku tällaisen meriselityksen?
Tietysti hiukan tämän meriselityksen uskottavuutta saattaa häiritä eräs lukijan eli "Neiti S:n" kommentti (
tässä linkissä) mutta en mä poista tätäkään juttua. Olkoon blogini sellainen kuin on. Ja se mitä lukijat ajattelevat, niin osa varmasti ajatteleekin että "täyttä skeidaa koko helahoito", ja osa ehkä uskoo että jutuissa voi olla perää, ja osa tietää varmasti (pari viimeisintä juttua lukuunottamatta kaikilla muilla on vastapuolen suostumus). Yritän pitää tästä jalosta periaatteesta edelleenkin kiinni, mutta valitettavasti se johtaa siihen, että blogi ei koskaan (?) päivity. Joten pientä lipsumista voi olla jatkossakin tiedossa...;)
Ehkä tässä sitten alkoikin olla kaikki se, missä on olemassa erilaisia ja vastapuolesta riippuen ihan yhtä hyviä menettelytapoja. Kerään tänne loppuun vielä oman ansiolistani Pleieri-blogin tiimoilta, ettei nyt kellekään vaan edes vahingossakaan muodostu sellaista mielikuvaa, että suhtautuisin blogiin jotenkin kriittisesti ja haluaisin haukkua sen maan rakoon. Siis ei suinkaan. Vaan pikemminkin päin vastoin. Kuten alussa jo kerroin, Pleieri-blogi on suomenkielen alueella varmastikin alansa paras ja ehdottomasti paras niistä, mihin olen itse koskaan törmännyt tässä osa-alueella. Ja erityisesti näistä asioista olen täysin samaa mieltä ja haluan esittää erityiskiitokset Pleieri-blogin kirjoittajalle, että hän on tuonut asiat esille, ja se varmasti antaa hänen bloginsa lukijoille ajattelemisen aihetta. Ja jos joku ottaa opikseen ja saa enempi seksiä, se on omasta mielestäni pelkästään vain ja ainoastaan hyvä asia, sekä miehen että naisenkin näkökulmasta. Seksi piristää, ja hyvä seksi etenkin! Mutta ongelma vaan on siinä, ettei vaan tahdo aina päästä lähtökuopistaan lainkaan liikkeelle. Silloin mitään ei tapahdu. Ei vaikka toinen, tai ehkä molemmatkin sitä haluaisivat. Tässä joitakin esimerkkitapauksia tähän tilanteeseen liittyen (molemmat kirjoitettu naisnäkökulmasta):
"meilleteillevaieriteille" -blogi
"puremua" -blogi
Sitten ne Pleieri-blogin kultajyvät tässä:
http://pleieri.blogspot.fi/2013/04/miten-iskea-nainen-baarista.html
(Tässä kaikki on totta ihan sanasta sanaan! Lisään vain sen - että itselläni ei ole mikään kiire, ja otan ne "ehkä" kategorian -naisetkin ihan samalla tavalla huomioon, eli teen kontakteja naisten suuntaan mahdollisimman paljon. Osa naisista on ehkä jonkun isomman porukan mukana, eivätkä mitenkään voi siitä poistua miehen matkaan saamatta samalla huoran leimaa. He eivät ehkä pysty edes luontevasti keskustelemaan ventovieraan tarinaniskijän kanssa, vaan näyttelevät vaikeasti tavoiteltavaa. Itse kerron että valitettavasti mulla on nyt vähän kiire ja nähdään myöhemmin, kättelen ehkä lähtiessäni. Kätellessä aivan kuten taikatemppuja esittävä korttitaikuri annan salaa käyntikorttini. Siinä on työpuhelin ja sähköposti. Ja tittelinä "toimitusjohtaja". Googlella nainen löytää netistä loput. Toimii muuten pirun hyvin, eli jos on pistänyt 10 käyntikorttia jakoon, niin perästä päin tulee aika monta yhteydenottoa, jossa nainen kysyy ja ehdottaa että nähdäänkö jossain ja jutellaanko lisää. Ja silloin ollaan salaisessa paikassa ja huoran leimat jää saamatta puolin ja toisin. Sanattomalla viestinnällä kehitys menee usein ja ihan ex-temporee makuuhuoneen puolelle, joko ennemmin tai myöhemmin. Mitään kiirettä minulla ei ole ja naisia kohtaan olen aina kohtelias ja hienotunteisesti käyttäytyvä herrasmies. Ainakin omasta mielestäni.)
http://pleieri.blogspot.fi/2013/04/mita-tehda-kun-iskit-naisen-ja-sait.html
(Taaskin totta joka sana! Tekstin 2 tärkeintä kohtaa on tässä: "
Selvität päivän joka sopii molemmille... Ja sitten lyöt tämän kyseisen päivän lukkoon.. Nähdään maanantaina 19.00 paikassa X... (Nainen vastaa ok.. Kuulostaa hyvältä)"
"Kun treffit lähestyy.. Vaikkapa sovittu päivä maanantaina... Lähetä tekstiviesti muutama tunti ennen näkemistä muistuttaaksesi treffeistä... "Nähdään 19.00 X:ssä.. Toivottavasti päiväs on menny hyvin ;)"
Siis myyntimiestäkin opetetaan aina, että kaupat pitää osata "cloussata" eli saada nimet paperiin ja kättä päälle. Useimmiten myyntimies pääsee melkein maaliin, mutta ei ihan. Sama juttu naisten iskemisessä. Miehen pitää olla päättäväinen ja ohjata määrätietoisesti asiat maaliin saakka. Just noin mitä tuolla yllä on Pleieristä poimittuna kuvattu, siihen ei minulla mitään lisättävää/muutettavaa eikä pois otettavaa.)
(Totta joka sana, paitsi ei nettiin kannata suhtautua mitenkään väheksyen, ja itse en kiireistä johtuen enää nykyisin paljon muuta ehdikään. Samoin on tilanne monella muullakin, ja YH-äideille netti on erittäin toimiva, koska ei tarvitse miettiä lasten hoitoa siksi aikaa että pääsisi illalla baariin. Ja rankan päivän pääteeksi (ensin päivätyö, sitten lasten kanssa ja niiden nukuttaminen), niin YH-äiti ei edes baariin ehkä jaksaisi lähteäkään? Ja jos lähtee, taas pelko siitä että huoran leima vaanii (YH ei todellakaan merkitse että "yleinen huora", vaikka moni saattaa niin kuvitella? Pleierin tärkein kiteytys oli mielestäni tässä lauseessa: "Älä kuitenkaan kirjoittele "mitään tuhmia" koska profiilistasi tuli jo selkeäksi millainen mies olet." Tämä on myös miesten (erityisesti nuorten miesten?) pahin sudenkuoppa, eli kiinnostuneelle naiselle lähetetään oman kalun kuva (joka ei naista kiinnosta pätkääkään), tai sitten että lähetetty viesti on niin lyhyt, että siinä ei lue muuta kuin että "Moi, mun nimi on Reino-Uolevi, haluatko nussia mun kaa?" Tällainen viesti on naiselle ehdoton turn-out, mutta yllättävää kyllä - kerran kun katsottiin erään tutun naishenkilön kanssa yhdessä hänen saamiaan vastauksia erään netin treffipalstalta, niin vähintään 95% miehistä oli kokeillut onneaan juuri tämän kaltaisella lauseella. Eli jos mies osaa ja malttaa vastata asiallisesti ja hienotunteisesti, niin jollain aikajänteellä aina saa (sillä jos suoraan täräytät ekassa lausessa sen mitä haluat, niin ilman jäät aina). Lisäksi se sanaton viestintä toimii usein paremmin kuin puhe (tässä kohdin se usein menee niin), ja Pleierin sivuilta löytyy video miten esim. naisen kättä voi kosketella... Varatuille miehille ja naisille on omat nettisivustot, esim. Victoria Milan (uskallan suositella, ja joo - olen siellä(kin) myös itse:-).
On varmaan 10 muutakin tosi napakasti naulaan osunutta havaintoa, huomiota tai ohjetta, mutta tässä kait tärkeimmät tällä erää.
Ja lopuksi kevennyksenä kuva, kuinka luolamiesten aikakaudella naisen iskeminen kävi nopeasti ja kätevästi, enää ei ole yhtä helppoa:
PS:
Sain lukijapalautetta edellisestä blogi-päivityksestäni (
linkki tässä) eli asiaa lomaromansseista ja Jyväskylän reissusta. Lukija ihmetteli, että miten mulla muka voi aina käydä niin helvetin hyvää tuuria, että nytkin muka joku tulee messiin pienellä varoituajalla ja vielä olisi seksiäkin harrastettu? Vastaan tämän postauksen yhteydessä koska asia sopii tähän. Eli kysyin samaa asiaa kahden viikon ainakana 8 naiselta. Vain yksi suostui, ja hänkin sitten ihan viime tipassa ja vain hetkeksi ja vain siiderille oli tarkoitus mennä muutamiin kävelykadun paikkoihin. Tekosyy kotoa lähtemiselle oli tyttökaverin kanssa ulkona käyminen, kun oli kaunis kesäpäivä ja siideriä teki mieli. Tämä aika pitkälti tukee myös Pleierin kirjoituksia, eli torjutuksi tulemisen prosenttimäärät on jokaisella aika suuret, vaikka olisi hyvännäköinenkin (itse en sellaiseksi itseäni kuitenkaan lue, omasta mielestäni mä oon ihan tavallinen kadun tallaaja, mutta puhumalla pärjään aika hyvin, niin kuin pärjää moni muukin mies. Ja ammattina myyntimies on muuten sellainen, joka yleensä osaa käsitellä toista ihmisetä hienovaraisesti ja oppii tulkitsemaan pienetkin reaktiot nopeasti ja oikein, ja osaa ottaa niistä kiinni, tein joskus muinoin myyntihommia itsekin, ja voin suositella, sama toimii naisten kanssa).