It´s me

Raotellaan nyt hiukan salaisuuden verhoa blogin kirjoittajasta...;-)

Moni on tästäkin kysellyt, että olenko komea, ruma, lyhyt, pitkä, hyvin varustettu tms...

 

Vastauksena (ja ehkä joillekin naislukijoille pettymyksenä?) totean,

että olen ihan tuiki tavallinen kaduntallaaja. 

En erotu Helsingin ihmisvilinästä varmaan mitenkään,

joten jos satut kävelemään vastaan, 2 minuutin päästä et enää muista miltä se näytti...

 

Liikuntaa toki harrastelen (muutakin kuin tämän harrastuksen tiimoilta),

ja se pitää edes hiukan paikat ja kilot kurissa noin suunnilleen, vaikka silleen tosi aktiivisesti

en ole enää ehtinyt treetana vuosiin. Valitettavasti...

 

Ja myös tämä blogiin liittyvä harrastus vie osan ajasta, tosin liikuntaa saa näinkin :-)

 

Jotkut on myös kyselleet, että mikä saa naiset kiinnostumaan?

No riippuu tietysti siitä naisesta, eikä kaikki naiset ole miehistä edes kiinnostuneita

(samoin kuin ei kaikki miehetkään ole naisista lainkaan kiinnostuneita).

 

Ulkonäköä kait tarvitaan sen verran, että se ei muodostu esteeksi,

joskin sen merkitys salasuhteissa ja lyhyissä suhteissa toki hiukan korostuu.

 

Mutta muuten väittäisin, että oleellisempaa on puhetaidot, ulospäin suuntautuneisuus,

käytös, kohteliaisuus ja yleinen olemus. Pikkuisen pitää olla myös pilkettä silmäkulmassa,

ja sopivasti tuhma (ei liikaa...;-), koska jos suoraan sanoo sen mitä haluaa, niin yleensä jää ilman...

 

Entäs mitä tämän jälkeen?

 

Tämä blogi päivittyy, tosin melko harvakseltaan (enempi tulisi päivityksiä, jos kirjoittelisin toiselta osapuolelta salaa ja lupia kysymättä, mutta se ei olisi mielestäni reilua, kaikki eivät pidä myöskään kameroista).

 

Lisäksi olisi kiinnostusta BDSM-kokeilujen suuntaan, mutta kokemus ja sopivat kumppanit puuttuvat (toistaiseksi). Pian pitäsisi kuitenkin kokeilla, jos yleensä aikoo jotain kokemuksia saada. Kaikkihan me kuolemme joskus. Mutta kaikki meistä eivät elä ennen sitä. Elää voi nimittäin niinkin, että elämä menee vaan ohitse, eikä siitä ehdi saada juuri mitään irti...